Minuna olo ei naurattais monii heitä ketk ilojen määristä lonii senverran sitkoa kulkua -paikkoi, join ovilta sulkuja. Henkises mielessä tokipa juuri eristeest pitänyt otella kuuri yritä oleilla nahoissa -aivoitus sellaisis tahoissa. Vuoskymmentakaiset mokansa muistaa tahtoisi kyllä jo liepeistä puistaa rasitti silloisii hetkiä -kavensi onnisen retkiä. Selityspuoli ol pantava lukkoon moottoriturpansa täydesti tukkoon etkö jo viimeinkin älyä -aihuutat yhteisös hälyä. Perustepuolistaan ei saanut ääntää kelkkasta myötäiseen mäkehen kääntää niele vaan katkera palasi -oivalla surkea alasi. Yhäkin muheilee puseronpiilos oli se senverran, uppoinen viilos hölmöjenjoukkoon kun heitettiin -perustesoppaa näin keitettiin. Taakkaa ol niskassa, iät ja päivät enemmänhamunnat ohehen jäivät yksinään raitilla tarvottu -miinuksenpuolisist arvottu. Luontaiset tarpeet ne pysykööt hyllyl elämäs muutakin jauhua myllyl olemat niiskussa nurkassa -pälyillen arkeaan kurkassa. Yhtehenvetoa tässä jo passaa mitkä juur äkämät sielua rassaa antoiko arkuuttaan periksi -vaihtoisest, uusiksi eriksi. Nykyisyys tänäinen, silmien alla useilla haaveilla kimpussaan halla tarve siis juttuihins tottua -pureksii maultaan myös pottua.
Pentti Pohjola 20051026 (20051026) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu