Mihinkä värssyillä tänäisest pyrin yksiä samoja, niitähän tyrin aika ois värkkäys lopettaa -itseä irralleen opettaa. Niinkuin tuos laahuisi, renkaassa kulkein ytimen hommasta täydesti sulkein osaamat oikoa naruja -myllystätulevat, karuja. Toki myös viihtyä, reippaisin mitoin älliinsä piiskaten henkisen vitoin kepeesti kompaten kuljettu -aarteiselt arkulta suljettu. Höpsötetyylistä tuutista työntyy kompuramisseihin helposti myöntyy jurnikka oonhan täs luonnolta -etäällä asiain juonnolta. Poikkisenpuolinen haittana tiellä sekundansorttista sälpettä piellä murheittenmääränsä unohtaa -lusikal vaikka tääl eväst saa. Itseä pitää kyl potkia, nälvii olemas hetkittäin hauskankinpälvii upoksist pinnalle pärskähtää -sileempi muistuma toisil jää. Voipi kyl jäkätteit joutessaan jatkaa ehkäpä vielä on vuosia matkaa hullua hävikkii pelätä -ovensa keinoilta telätä. Yhteistä polkua ylenkin niukast sihti on varpaisiin tähdätty tiukast pilviinkin muljansa osottaa -huomisen herään kun posottaa. Kukapa kuuntelis typerää totta verkkojen perillä piiloilee sotta äijäähän niukkakin lämmittää -mutkienmuhkuissa kämmittää. Osaajat hoitakoot ohjuisen puolen täällä vaan hötöisel hölmyydel vuolen pienissä pyörteissä pärisen -aallottain vähyydest ärisen.
Pentti Pohjola 20051021 (20051021) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu