Vanhana ei viisaa kiireel liputtelee pelkäst siireel huomisissa hoitelee -naakeleita voitelee. Siitäkin viel ohilykkyy joskus ei tuu koskaan pykkyy tunkiolle mielestä -hukuksittuu kielestä. Paljon aluks toivelistal einesruokaa siinä mistal aatoksille kyytiä -oletteitten ryytiä. Lupauksii turha antaa tähystellen vastarantaa yksin kun on polulla -huomistensa kolulla. Perhepiireis lähisuhteet väistäjälle heittyy nuhteet mihin voimas viskasit -kylmenteis kun tiskasit. Tämä vaan se sopi mulle inhammaks ei tuosta tulle ohesolon etuja -puolitettui retuja. Onnihan ei ole siellä huteroa mierontiellä ajatuksest vapaus -yleismenost rapaus. Ei oo päästä silittäjää tuntemustens tilittäjää hellanreuna, heilujat -puuttuu ilon reilujat. Näin on menty paljoil vuosil olenta ei nykykuosil siltkään huultenpurussa -vesitellä surussa. Uusi aamu nostaa pystyyn raksutetta älynystyyn vaikka keinot vähenee -ydintänsä lähenee.
Pentti Pohjola 20051014 (20051014) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu