Äijitellen tää on mennyt eksaktisti hetkee en nyt surullista sanoa -ollut tuohon janoa. Ikurauha liehijöistä kilometrei kuumist öistä arki aina tarjolla -hämärryttäin varjolla. Tyhmyyttäänhän näistä kärsii orpopojan kakust järsii nollatietä askeltaa -rippua ei myötää jaa. Puuhaksissaan koikkelehtii harrasteissaan loikkelehtii vailla valon vaivoja -tiukkaamatta aivoja. Laiskuudeksi tätä haukkuut uunipenkil, olonmaukkuut yksi yhteen ei tuot tee -järjesteisest pötköl mee. Suunta kyllä siihen rooliin eliksiirii löytäin booliin jaksantojen jatkoksi -umpiperäl katkoksi. Ukkoo vapaa viehättelee löllymisiin kiehättelee raskaat rynnit poistuneet -jäljetkin läh soistuneet. Virheit silti yhä tekee katumuksen riipoo rekee talvella ja sulalla -nuoramaisest pulalla. Anteeksia ylhäält tivaa ei oo torson olla kivaa puute potkii piiskana -itsetunto liiskana. Kiukuttelee, muljii silmii repaloittain olonfilmii yrittäis vaik kuopasta -järjellisest ruopasta.
Pentti Pohjola 20051013 (20051013) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu