20051013 Arvatuissa

Äijitellen tää on mennyt
eksaktisti hetkee en nyt
surullista sanoa
-ollut tuohon janoa.
Ikurauha liehijöistä
kilometrei kuumist öistä
arki aina tarjolla
-hämärryttäin varjolla.

Tyhmyyttäänhän näistä kärsii
orpopojan kakust järsii
nollatietä askeltaa
-rippua ei myötää jaa.
Puuhaksissaan koikkelehtii
harrasteissaan loikkelehtii
vailla valon vaivoja
-tiukkaamatta aivoja.

Laiskuudeksi tätä haukkuut
uunipenkil, olonmaukkuut
yksi yhteen ei tuot tee
-järjesteisest pötköl mee.
Suunta kyllä siihen rooliin
eliksiirii löytäin booliin
jaksantojen jatkoksi
-umpiperäl katkoksi.

Ukkoo vapaa viehättelee
löllymisiin kiehättelee
raskaat rynnit poistuneet
-jäljetkin läh soistuneet.
Virheit silti yhä tekee
katumuksen riipoo rekee
talvella ja sulalla
-nuoramaisest pulalla.

Anteeksia ylhäält tivaa
ei oo torson olla kivaa
puute potkii piiskana
-itsetunto liiskana.
Kiukuttelee, muljii silmii
repaloittain olonfilmii
yrittäis vaik kuopasta
-järjellisest ruopasta.

Pentti Pohjola 20051013 (20051013) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu