Syksy saapuu, linnut lähtee katselkaamme taivaantähtee illanhämyn silkissä -tuhansii noit vilkissä. Puut jo puottaa juhlapompan kultalehtein, maahanrompan nurmi nukkans säilyttää -lahti hopeet häilyttää. Vuodenajat, niinkuin kello tammikuus ei vesi vello ainkaan näillä seuduilla -jäästä, lumest, reuduilla. Eläjän on taivuttava hetkenkohtaan vaivuttava mitä mittar osottaa -kusta tuuli posottaa. Useet lähtee talvee karkuun eivät jää tän, hyyteenparkuun tropiikissa ruskettuut -mairealle laittain suut. Köyhemp katsoo kotinurkilt varustettun ehkpä turkil nätinvalkeet, valoisaa -eduksensa kokee saa. Täällä kesä hyvin lyhyt helteisihin hetkeks yhyt sit jo viilee värjöttää -ulkopuolle auvon jää. Mut jos kamui kavereina olema ei havereina jutteluita leveitä -edesauttaa keveitä. Rakennukset, ilmainmukaan taivasal ei viihdy kukaan pultsaritkin nöyristyy -sisätiloin möyristyy. Aika antaa elonpassit rensselit ja muutkin massit koita pysyy polulla -onnisteista kolulla.
Pentti Pohjola 20051012 (20051012) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu