20051011 Heppostelua

Jokainen täällä ei jälkiä jätä
aattele ihminen hetkinen tätä
pelkkää on vähien vääntöä
-mille ei tarkempaa sääntöä.
Vaikka kuin vispaisi olemanrumpuu
sieltä ei ruumenta suurempaa kumpuu
hävettää aatella nollasti
-ihan kuin puisesti pollasti.

Yritys värkätä vakaalla mielel
tuohonkin tuijotust nurjuudenpielel
aavistaa aikansa hukanneen
-ruuhensa kiville pukanneen.
Kyllä se tästä viel oikenee suoraan
paljolla työllä jos intoisest vuoraan
näppejä pystyyn ei heivata
-taanteisest rättejä reivata.

Ulkona myrskyää, sadetta kaataa
hullua tuollaisis ikänsä raataa
mukavii mieliksi sorkkia
-aukoen ilolle korkkia.
Lämpö on lähtenyt etsimään uutta
vuosajan takia pakkoinen muutta
ensi taas kesänä räkittää
-paljaita pintoja pläkittää.

Höpsäilen sanoilla, vanha täs ukko
enempään aatoksis oisikin tukko
yhä ain vähemmäks vääntyilee
-niska et naristen kääntyilee.
Onnensa hakua laillisin keinoin
kuviteperäisest höpsöinkin meinoin
sitä on äijän tään toiminta
-riimien esille poiminta.

Enhän oo osaaja yhtikäs vähää
kotoisis kiemurois edelleen rähää
tuskaillen avutont antia
-potaskan esille kantia.
Ihminen etsiksii onnensa lähdet
vähimmil vaikkapa toisien tähdet
kunhan saa johonkin juontua
-myötäisenlaineisiin puontua.

Pentti Pohjola 20051011 (20051011) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu