Jokainen täällä ei jälkiä jätä aattele ihminen hetkinen tätä pelkkää on vähien vääntöä -mille ei tarkempaa sääntöä. Vaikka kuin vispaisi olemanrumpuu sieltä ei ruumenta suurempaa kumpuu hävettää aatella nollasti -ihan kuin puisesti pollasti. Yritys värkätä vakaalla mielel tuohonkin tuijotust nurjuudenpielel aavistaa aikansa hukanneen -ruuhensa kiville pukanneen. Kyllä se tästä viel oikenee suoraan paljolla työllä jos intoisest vuoraan näppejä pystyyn ei heivata -taanteisest rättejä reivata. Ulkona myrskyää, sadetta kaataa hullua tuollaisis ikänsä raataa mukavii mieliksi sorkkia -aukoen ilolle korkkia. Lämpö on lähtenyt etsimään uutta vuosajan takia pakkoinen muutta ensi taas kesänä räkittää -paljaita pintoja pläkittää. Höpsäilen sanoilla, vanha täs ukko enempään aatoksis oisikin tukko yhä ain vähemmäks vääntyilee -niska et naristen kääntyilee. Onnensa hakua laillisin keinoin kuviteperäisest höpsöinkin meinoin sitä on äijän tään toiminta -riimien esille poiminta. Enhän oo osaaja yhtikäs vähää kotoisis kiemurois edelleen rähää tuskaillen avutont antia -potaskan esille kantia. Ihminen etsiksii onnensa lähdet vähimmil vaikkapa toisien tähdet kunhan saa johonkin juontua -myötäisenlaineisiin puontua.
Pentti Pohjola 20051011 (20051011) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu