Villasukat, pienet kengät jälkitautin tuosta tengät hölmyyttäni haeksin -lässöö-oloo paeksin. Nyt taas turpos siitä jalka älynkanshan, hommanalka unohtelin aatella -itsesuojaks saatella. Päkiässä, liikaa luuta repsahdusta myöskin muuta jalkaholvin kipuina -ärsytteisiin vipuina. Kaikkee tätä ikä tuottaa entisistä, alaspuottaa tuolinsuuntaan viitaten -uhka, siihen niitaten. Ei tää tällail lopullista pysyväksi, niskaan mista taukoa vaan tarvitaan -ärsyy jalois harvitaan. Mielinhän sit koipii viskois suurempiikin erii kiskois aatteluitten ahoilla -paikkaansa ei pahoilla. Narisija, vaivoist olen tikku kynnes, jalkaa polen suhtehisuus häviää -kohtapaikka mulle tää. Onhan ollut ruusu naamas toisenpuolen, hyökköö laamas kivunkovaa siedellä -pirunmoista tiedellä. Kohtuiset nyt, vanhanpäivät rässäävämmät oheenjäivät huimaus ja usee muu -nauruun sietäis pistää suu. Joustoa on, liianvähän päätelmähän uppoo tähän leppein käsin käännelty -ylityrskyilt säännelty.
Pentti Pohjola 20051004 (20051004) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu