Kiukuttaa joskus, ja syytä ei tiedä avoimil ahoille vähääkään viedä miettehet harmaitten kastissa -purtemme syntisen lastissa. Rumien räimien juurikin perään astianpalasii sielusta kerään ehennet tärkeää tavoittaa -plussaisen merkkisiin navoittaa. Työt ne on jätetty toisien huomaan joutoista habitet itselle luomaan ihme ei, langat jos katkeilee -suunnitepuoli väh ratkeilee. Hyviähetkiä, tokihan niitä onnea tuntevi juurikin siitä meneillä omissa oloissaan -kiintoisat tietyissä koloissaan. Etevil konstii ei olisi näissä meikäisel kiharois, hakujenpäissä laatua löytäneet tyyninä -vuosien kokemain syyninä. Impulssi-ihmisel muureja eessä suruista hetkittäin, silmänsä veessä josta taas ponkaisuu pinnalle -kepeäst kuljentaa rinnalle. Näitähän selitän, vuosienmitas oheen kun osoitteet jatkuvast litas punnerre auta ei lähissä -lahjat kun puutteisii, vähissä. Unekas olenta, ohemmal ohjaa ruuhemme useesti kareille pohjaa tämä on juuri sit minua -jatkelen eväitten inua. Soittoa, riimejä, molempii sekas päivittäin tällaista viihdykseen tekas vaa-assa kevyet punnukset -hailakanväriset tunnukset. Avujaan osais jos edummin käyttää tilansa rivissä rohkeesti täyttää nurinat ehkäpä vähenis -hyväksynhavina lähenis.
Pentti Pohjola 20050929 (20050929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu