20050929 Voipahan meitä vähiä

Kiukuttaa joskus, ja syytä ei tiedä
avoimil ahoille vähääkään viedä
miettehet harmaitten kastissa
-purtemme syntisen lastissa.
Rumien räimien juurikin perään
astianpalasii sielusta kerään
ehennet tärkeää tavoittaa
-plussaisen merkkisiin navoittaa.

Työt ne on jätetty toisien huomaan
joutoista habitet itselle luomaan
ihme ei, langat jos katkeilee
-suunnitepuoli väh ratkeilee.
Hyviähetkiä, tokihan niitä
onnea tuntevi juurikin siitä
meneillä omissa oloissaan
-kiintoisat tietyissä koloissaan.

Etevil konstii ei olisi näissä
meikäisel kiharois, hakujenpäissä
laatua löytäneet tyyninä
-vuosien kokemain syyninä.
Impulssi-ihmisel muureja eessä
suruista hetkittäin, silmänsä veessä
josta taas ponkaisuu pinnalle
-kepeäst kuljentaa rinnalle.

Näitähän selitän, vuosienmitas
oheen kun osoitteet jatkuvast litas
punnerre auta ei lähissä
-lahjat kun puutteisii, vähissä.
Unekas olenta, ohemmal ohjaa
ruuhemme useesti kareille pohjaa
tämä on juuri sit minua
-jatkelen eväitten inua.

Soittoa, riimejä, molempii sekas
päivittäin tällaista viihdykseen tekas
vaa-assa kevyet punnukset
-hailakanväriset tunnukset.
Avujaan osais jos edummin käyttää
tilansa rivissä rohkeesti täyttää
nurinat ehkäpä vähenis
-hyväksynhavina lähenis.

Pentti Pohjola 20050929 (20050929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu