Ihmetteleet, höpsö ukko kannukseton lähes kukko riiminraakkei rustailee -papereitaan mustailee. Nää on, aatteil leikkimistä huumorilkin veikkimistä konstit tietyst hajaiset -toimenkuvat vajaiset. Osaamatta, runotusta lisäis niskan punotusta värssyjäni vääntelen -arjessani kääntelen. Huolesta en yhtkään sieluu kursin vaan tuot pyynnönnieluu jaksaakseni toimia -annit nupist poimia. Runsaus on toimis tuttu helpehistä vaikka huttu itseäni esitän -laatumääreet vesitän. Kuka tietää tämän papan ymmärtänee samal lapan huonootuulta hukataan -soimoo liikkeel pukataan. Yhden näist jos värssyist lukee samanlaisuus, kaikkii pukee ilmaisua, aatteita -vailla älyn saatteita. Merkitykset, toinen juttu hollinääreen pelkäst kuttu soitanta kun vähennyt -kraapustelu lähennyt. Hanurii en yksin heitä laukunsisään, konsa peitä remmei laitan olalle -inkroolinjaa tolalle. Etkö teeksi muuta puuhaa nuohan lähes, täyttä huuhaa imurit ja leikkurit -äijävoimal keikkurit.
Pentti Pohjola 20050928 (20050928) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu