20050927 Oltaisiin osoittelematta

Monast tulee lunta tupaan
itsepäinen olla lupaan
enkä taivu moitteista
-korviltulon soitteista.
Virheethän täs, ukon huoli
natiseva alla tuoli
ärsytystä kehitän
-vastavoimii ehitän.

Keinojani en voi muuttaa
huoltenpaljo, tottuun luuttaa
sisäl koton kopistan
-nurjanväistöö opistan.
Ystävittä elontaival
paikkansa siin monel vaival
turha pitää lukua
-kukkuroittaan jukua.

Annettu, on silti suotuu
pöngitetty heikkoo luotuu
mikä erhees asustaa
-vähää toisil iloo jaa.
Rakennelmat, niit ei ole
kultakengäl tannert pole
nöyryyttäänhän etsiksii
-vääriitekoi metsiksii.

Omuus tässä hajanainen
eikä piiris viihdy nainen
rumuus ehkpä tarttuisi
-vastamäkee karttuisi.
Harrastelen riimeintekoo
suurennellen siellä kekoo
luulemiset nollassa
-tiedonpuutet pollassa.

Jos ois älyy runsaammasti
plussamerkin kohdal rasti
unissaankaan moista ei
-tunkiolle äijän vei.
Nolauksel, jos sil lyödään
papparainen halval myödään
sisu siitä kuohahtaa
-nätinilmet ettei jaa.

Pentti Pohjola 20050927 (20050927) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu