Monast tulee lunta tupaan itsepäinen olla lupaan enkä taivu moitteista -korviltulon soitteista. Virheethän täs, ukon huoli natiseva alla tuoli ärsytystä kehitän -vastavoimii ehitän. Keinojani en voi muuttaa huoltenpaljo, tottuun luuttaa sisäl koton kopistan -nurjanväistöö opistan. Ystävittä elontaival paikkansa siin monel vaival turha pitää lukua -kukkuroittaan jukua. Annettu, on silti suotuu pöngitetty heikkoo luotuu mikä erhees asustaa -vähää toisil iloo jaa. Rakennelmat, niit ei ole kultakengäl tannert pole nöyryyttäänhän etsiksii -vääriitekoi metsiksii. Omuus tässä hajanainen eikä piiris viihdy nainen rumuus ehkpä tarttuisi -vastamäkee karttuisi. Harrastelen riimeintekoo suurennellen siellä kekoo luulemiset nollassa -tiedonpuutet pollassa. Jos ois älyy runsaammasti plussamerkin kohdal rasti unissaankaan moista ei -tunkiolle äijän vei. Nolauksel, jos sil lyödään papparainen halval myödään sisu siitä kuohahtaa -nätinilmet ettei jaa.
Pentti Pohjola 20050927 (20050927) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu