20050916 Tapettia

Toimeton olo ei rauhaa se anna
tuolloin ei yhteistä reppua kanna
ihanpa pistävi miettimään
-handuil noil hommia tiettimään.
Omalle olennal siinä sais rauhan
puseronalaiseen, viritteen lauhan
keräten luultavast pisteitä
-heipaten tunkiol misteitä.

Vanhuus keil kuormia harteille roppaa
jopahan jukuripäisenkin toppaa
entiset ukot mit selitti
-aikans vaan tehosti pelitti.
Nuorena eipähän aatella moista
kareisel silmällä vilhuta toista
pääsemät hirmusti hihkumaan
-omaansa etevyyt tihkumaan.

Änkeäl mielelkö kuoppia kaivais
nurises asennos, tukkojaan raivais
hikeehän kertyisi otsalle
-vihoituslentoja, kotsalle.
Pakko on tyytyä saatujenmäärään
uppoo se aikanaan, hengeltä jäärään
monisuus, välkkyisyys, unohtuu
-eessään kun arjessa törröö luu.

Saahan sit hoputtaa hevostaan tiellä
noinkin viel ohjia, järkisest piellä
eikäpä suuttuen risata
-olemanehtoja misata.
Nöyryys on nostanut monenkin maasta
huomisen antimet, päästyneet haasta
tuuriikin tuollaises tarvitaan
-esteitä eestä kun harvitaan.

Maalla on metkaa, ja lonkkaakin heittää
nykyisen kattilas, muistoja keittää
silloin kun jalka viel vippasi
-antoisan astiast lippasi.
Jämäkkyys yksin ei riipu se kehost
henkinen latinki, vastailee tehost
iloinen ilme ja rallatus
-lillukanvarsien tallatus.

Pentti Pohjola 20050916 (20050916) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu