20050913 Masinoiden

Syksy itseänsä tarjoo
illanpituus, ehtoot varjoo
Luonnonannit kypsyneet
-tummenneina loiskuu veet.
Päivänpolte hitaast niukkii
otettansa samal tiukkii
ruskanvärit välähtää
-eikä osat kukaan jää.

Vuodet uudet astuu esiin
tukeutuen, omiins pesiin
ihmisnaahuut, hetkiä
-käymäsiä retkiä.
Maailma ois kaikil hyvä
jos vaan rauhaan sihtuis jyvä
tappelukset topissa
-edisteisten opissa.

Nälkä loppuis toimimalla
ahkeroiden, auvon alla
kuivii hiekkoi kartettais
-terälaitteet vartettais.
Uskonsodat lopettaen
rinnanoloo opettaen
kaver, veljen tapaisi
-itsens huonolt vapaisi.

Ajankohtaa täytyy varttuu
hyväntauti, että tarttuu
iskostuen ihmisiin
-sontaluukut lyödään kiin.
Kaikis meissä, eripuolet
nurjempi se tuottaa huolet
löytyis lisää järkeä
-ettei ehtaa särkeä.

Ylhäältkatso, sujun estää
tasemppäisyys pitkään kestää
edelteit noit annetaan
-kunhan tynnyr vannetaan.
Tuumuuksil voi huomet täyttää
valoisilt et päivät näyttää
jurrikat se ällätkää
-stoppi lieroil mällätkää.

Pentti Pohjola 20050913 (20050913) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu