Syksy itseänsä tarjoo illanpituus, ehtoot varjoo Luonnonannit kypsyneet -tummenneina loiskuu veet. Päivänpolte hitaast niukkii otettansa samal tiukkii ruskanvärit välähtää -eikä osat kukaan jää. Vuodet uudet astuu esiin tukeutuen, omiins pesiin ihmisnaahuut, hetkiä -käymäsiä retkiä. Maailma ois kaikil hyvä jos vaan rauhaan sihtuis jyvä tappelukset topissa -edisteisten opissa. Nälkä loppuis toimimalla ahkeroiden, auvon alla kuivii hiekkoi kartettais -terälaitteet vartettais. Uskonsodat lopettaen rinnanoloo opettaen kaver, veljen tapaisi -itsens huonolt vapaisi. Ajankohtaa täytyy varttuu hyväntauti, että tarttuu iskostuen ihmisiin -sontaluukut lyödään kiin. Kaikis meissä, eripuolet nurjempi se tuottaa huolet löytyis lisää järkeä -ettei ehtaa särkeä. Ylhäältkatso, sujun estää tasemppäisyys pitkään kestää edelteit noit annetaan -kunhan tynnyr vannetaan. Tuumuuksil voi huomet täyttää valoisilt et päivät näyttää jurrikat se ällätkää -stoppi lieroil mällätkää.
Pentti Pohjola 20050913 (20050913) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu