Ylös laitan aatoksia enimmälti paatoksia jäykänsortin jäsentein -loppusointui, kun näit tein. Kauemmas ei äly kanna euforiaa, tipast anna orpopojan postilta -vältytä ei, rostilta. Näinkin ovat silmät auki katiskaan voi uida hauki oletteisest mielessä -arjes tuohan pielessä. Vuosia oon vääntäellyt tavutuksii kääntäellyt siin juur hetkes lässäten -möhlien, tai kässäten. Toistoahan isoks osaks parannetta, jatkunhosaks ajatteitten köntistä -ikä-ukon, höntistä. Esillä, ja samal karus liianlöysäl pysyy harus olonmerel olennat -huomisihin polennat. Pitäis miettii laajemmasti onnistuksist, piirtää rasti mut kun tungos tuputtaa -eihän siin ain järjel jaa. Impulsseista imeskellen kulmikkuuttaan pimeskellen ajanratas rupattaa -takaatuuppaa, kupattaa. Mielii toki, ettei nurin ymmärtäen itsekurin jolta ohjat puuttuvat -tilanteisest muuttuvat. Sanomuksii siispä hakee roitupelto, noista sakee uutta esiin ujuttain -vanhanvaroin sujuttain.
Pentti Pohjola 20050913 (20050913) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu