20050909 Voi meitä vähiä

Silloin kun on vaivaa kehos
nollasorttii pelkkää tehos
potkin jalan piloille
-hyvästit siis iloille.
Viikko tuosta tökkäyksest
ruudunääres kökkäyksest
eikä lakkaa särystä
-ärrienkään tärystä.

Penkinjalkak oli poikin
tuohon harmiin hölmö loikin
öistä närsyy riittelee
-valoisaankin liittelee.
Tallustimis, vikaperää
kovaan iskein, kipuun herää
mööpeleissä jalkoja
-äijäl, hudin alkoja.

Monet kerrat, varpaat poikin
tuhannest et iskee voikin
päkiät ja päälliset
-snaijaammatta säälliset.
Ajanjuoksu tuota sorttii
rynkyessä huomenporttii
nurjisteiset vahingot
-jälkiruokan ahingot.

Haittoin ei sais uppoutua
kivuntuntoon tuppoutua
mutta särky sytyttää
-aaltomaisest jytyttää.
Tärkeempääkin elämässä
paikkakohdas, juuri tässä
hengenpuolen huoltoa
-järkeistysten suoltoa.

Ei oo mennyt, nuotteinmukaan
vaik ei kärsis toinen kukaan
omuus saanut säröjä
-harrastaissa, äröjä.
Keinoi pitäis passeloittaa
arkiesteet tieltä voittaa
ytimiikin ymmärtää
-mitämilloin, suotu sää.

Pentti Pohjola 20050909 (20050909) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu