20050906 Lumotutaan

Päivät kuluu, yhdelsortil
innostumat tietty kortil
vanhan ukon asussa
-löllötellään pasussa.
Kotona kun jatkust jässää
tilanteensa orvoks kässää
silt ei mitään vaihtaisi
-lähempää yh kaihtaisi.

Mul on sirpaleinen mieli
tultakin voi syytää kieli
esteisyys jos lukittaa
-ärril puhet kukittaa.
Enkä toisten formuun sovi
äkkiä siin aukeis ovi
ala vetää, kulmikas
-hengeltäsi julmikas.

Kaikes rauhas akkiloinnit
vaterissa, pitää voinnit
sillämallil marhaten
-oletteita tarhaten.
Soitteluu, ja riimintekoo
näillä väistää päivist sekoo
lehdenluku, telkkari
-etäämmällä helkkari.

Juhlammast kun siit ei tiedä
ukkona ei ääreenviedä
outonahan kokisi
-tahdon himaan, hokisi.
Ympärillä koti, talot
vuorokautten, pimeet, valot
merenvälket kesällä
-asuis onnens pesällä.

Näihin saakka menty tälleen
erilaista, huomes välleen
sit ei vielä aatella
-harminhenkee saatella.
Talvisin tok toisenmoista
aurinko ei lämmöst loista
mielen pitää taipua
-eikä suruun vaipua.

Pentti Pohjola 20050906 (20050906) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu