Päivät kuluu, yhdelsortil innostumat tietty kortil vanhan ukon asussa -löllötellään pasussa. Kotona kun jatkust jässää tilanteensa orvoks kässää silt ei mitään vaihtaisi -lähempää yh kaihtaisi. Mul on sirpaleinen mieli tultakin voi syytää kieli esteisyys jos lukittaa -ärril puhet kukittaa. Enkä toisten formuun sovi äkkiä siin aukeis ovi ala vetää, kulmikas -hengeltäsi julmikas. Kaikes rauhas akkiloinnit vaterissa, pitää voinnit sillämallil marhaten -oletteita tarhaten. Soitteluu, ja riimintekoo näillä väistää päivist sekoo lehdenluku, telkkari -etäämmällä helkkari. Juhlammast kun siit ei tiedä ukkona ei ääreenviedä outonahan kokisi -tahdon himaan, hokisi. Ympärillä koti, talot vuorokautten, pimeet, valot merenvälket kesällä -asuis onnens pesällä. Näihin saakka menty tälleen erilaista, huomes välleen sit ei vielä aatella -harminhenkee saatella. Talvisin tok toisenmoista aurinko ei lämmöst loista mielen pitää taipua -eikä suruun vaipua.
Pentti Pohjola 20050906 (20050906) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu