Euforiaa missä kokee oma juttu, sitä hokee toiset ovat torvia -pyörömättä sorvia. Jos on tykköö kohdallansa tuolle tielle johdallansa arkisuus nyt väistyköön -humallukset päistyköön. Musiikissa sitä riittää tunnepuoleen lujast liittää uskonväännöis tärkeä -kuulematta järkeä. Nuoril pitää olla rytket tärykalvoil, ytyy kytket loppuiäks vinkuja -tasaa peräst hinkuja. Laumaisuus on helpoin juttu narraamassa, vieras, tuttu pyörteisissä puhkuen -aktiivia uhkuen. Vaan jos itse jotain ällää esil, saantins rohkeest tällää kiitos alla kivien -järkeväinkin rivien. Ethän sinä kunnol osaa ihan kaikki moisest hosaa tarttumalla toimehen -värii saaden loimehen. Ylpeys on äkist tiessään likoelee omas hiessään saamari kun älähdin -piiloistani pälähdin. Korkeaa ei kaikki kässää arki liikaa oloo rässää miten siinä maalailis -edisteisii paalailis. Onnea, et syntyi tänne vaik ois löperömpi jänne timantteja harvoilla -spelaillessa arvoilla.
Pentti Pohjola 20050901 (20050901) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu