Hitsiik siitä, jotkut moittii lähipiirist etäs loittii vapaa maa ja olenta -toisten varpailpolenta. Sitkistystä kukin tarvii pitää väistää, lotkonsarvii etenemäin ehdoilla -jonniinmoisil vehdoilla. Uhkana on korkee ikä tuohan haittaa, jos sit mikä lähdöt valuu nollille -soinnukkuudet mollille. Riipuskellen ohittuneis ei oo tippaa kohittuneis paljoja ei tarvita -nuijittua sarvita. Näkö, kuulo, niukkimassa pelko vanttei tiukkimassa hötötikkei paljastain -ruunan nurist valjastain. Ain silt huumoria jaannis köyhimmälkin, lahjast saannis mist ei tule loppua -jatkettaissa hoppua. Tuntemuksii ei saa pelkäil itsee, kopperoonsa telkäil sin ei onni osotu -vahingoskaan posotu. Luikkireissuil laihoistamme hyödynnytään kaihoistamme vaikka riimei rustaten -paprunsyrjää mustaten. Yhä jaksaa hellii kesä toveittaisest lämmöst pesä unehtuu siin hapatus -vähyyksistä papatus. Elo ei oo, yksioikoo maustehia sekaan roikoo sydänäänii kuunnellaan -sutjemmaksi muunnellaan.
Pentti Pohjola 20050819 (20050819) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu