Kivaahan se, terveen elää uutta sointuu huomen helää jaksamalla uskoa -niukentelee fuskoa. Ain ei mieli röhöst nauraa puolivalmist, usein kauraa eristyksis tarpoen -nollaisia arpoen. Hyötyistäkin hyllyil saatu toinenjuttu, puuhanlaatu vähil sytyil kalikat -ympär metsii nalikat. Tunnepuoleens tukeutuen lahjattomiin lukeutuen ottaa riput kouriinsa -uppoomalla houriinsa. Vuosist kertyy, pitkä jono eikä harppaa etäs mono syntyseuduil kulunnat -tehokkuuksist sulunnat. Mä en kestäis, olonpaineit rinnansisäl, liikoi laineit pakahteisuus pelottaa -tokhan tyyli kelottaa. Uneksunta ei oo lopus mietintä vaan, huomest topus piirusteita laaditaan -keskittymää vaaditaan. Puuhat menkööt täysin syteen joku kantti alkaa kyteen sinne sisäl urnataan -vähyyttä vaik purnataan. Jälkilöylyi, meist ei valu olipa sin kuinka halu yksinäisen yritteet -naureskeluu, pyritteet. Totisinta touhuntaisto hetkittäisest särjenpaisto ilo sitten ilmaantuu -reunoilt ylös kipuu suu.
Pentti Pohjola 20050816 (20050816) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu