Kaikenlaista jarruu tiellä hevostansa reitil piellä nuljahteita tapahtuu -ajankanssa vapahtuu. Omaa huonuut kärrätessä harmuuttansa ärrätessä päivät valuu jonossa -lyijyntuntuu monossa. Ihmisii ei nimeks tapaa et vois heittää ilmaan lapaa kotoo kun ei kaukene -ystävyyksiin raukene. Tyhjä laittaa yrittämään mahdollistaan pyrittämään käsil olleil eväillä -joil ei suurest leväillä. Hyödynteisist, noist ei tiedä selvänäöl konsa viedä ruumeniaan pöyhiä -enimmält juur löyhiä. Välil toki metka kantaa impulsseja onni antaa lääkepullost tipottain -aukkokohdat nipottain. Ukkoutumaan rauhas päästy tukistuksilt, surveilt säästy haennat ei harkinnas -puseralus parkinnas. Noittenjälkeen jalat maassa enemmiltä ovet haassa vähyyksissään vinnaten -totutetust pinnaten. Siirtyilyissä keinot lopus henki vaik ois miten hopus jarruremmit rutisee -täältä tullaan, mutisee. Rymyten ei täältä joukkoon usein painuu, nurkanloukkoon estymiään aatellen -ymmärteiseks saatellen.
Pentti Pohjola 20050815 (20050815) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu