Tarve muistaa omat rajat kuillavauhdeil, huomeen ajat ettei jalat jätätä -reppuun kivii mätätä. Ikä, sekä haitantrenkät äkkii peittäis menontenkät joita sais sit raahata -eikä isost kaahata. Mutta kun nää vajeet muistaa pelon liepeist ajois puistaa huomisilleen nöyränä -vuodetkaan ei töyränä. Nähden jutut, suhteinkautta ohjaukses pieni lautta yläkerran määryillä -tulevaiset kääryillä. Risaaminen, hulluint noissa pärskytellä upposoissa kuulematta kuntoja -älläämättä tuntoja. Lähtemät kyl hankaloituu usein aistii, olo voituu sit taas mieli piristyy -hinuuköysi kiristyy. Joku syyhän, täällä olla unohdettais äkist molla kesänkauniin hellässä -vihervyyden tellässä. Hopeisena välkkyy vesi pihalt aukee tämä esi mihinkään ei vaihtaisi -kynsinkiintyy kaihtaisi. Silti tullee tuokin hetki topahtelee, liikkuretki eipä mieli syventyy -unehteissa hyventyy. Kotikunnail, ikänsaika löydettynä perustaika virheineenkin vääntyilee -onnens oireis kääntyilee.
Pentti Pohjola 20050808 (20050808) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu