20050805 Hävikkistä

Nämä haitat, mitä mulla
invaliidiks eihän tulla
oloa vaan rassaavat
-hyväämieltä hassaavat.
Useenlaista, josta kärsii
sielunsyrjää päivin järsii
ei ees ilkeis sanoa
-ymmärtmystä anoa.

Aikaisin jo uivat liiviin
verhontaakse, pojan hiiviin
kauempata kailottaa
-omuus kun se railottaa.
Henkisest tul äijäst arka
kyntämättä, moni sarka
ääreenkään ei ruvennut
-puhti äkkii huvennut.

Korvikkeeksi, sijaan muuta
jossa pyyhkii vähän luuta
mitkä avut tallella
-elo vahvast kallella.
Hanurihan, mielisoitin
osaaminen, tärkee voitin
taidot tok ei mestarin
-siltkin homman testarin.

Riimejä näit yhä värkkään
intoani tällä tärkkään
ettei tyhjä kaappaisi
-polult sivuun raappaisi.
Tekeleet on, mitämilloin
aamulla, ja usein illoin
kone-shakil leikkiä
-ärsytet, ja veikkiä.

Jos sais pitää päässä tolkun
loppuhun tään, elonkolkun
nöyräst vastaanottaisi
-harrasteissaan sottaisi.
Pisteet mul ei olis hyvät
yliharpoiks, menneet syvät
omaiset yh arvossa
-huikunpäällä tarvossa.

Pentti Pohjola 20050805 (20050805) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu