Nämä haitat, mitä mulla invaliidiks eihän tulla oloa vaan rassaavat -hyväämieltä hassaavat. Useenlaista, josta kärsii sielunsyrjää päivin järsii ei ees ilkeis sanoa -ymmärtmystä anoa. Aikaisin jo uivat liiviin verhontaakse, pojan hiiviin kauempata kailottaa -omuus kun se railottaa. Henkisest tul äijäst arka kyntämättä, moni sarka ääreenkään ei ruvennut -puhti äkkii huvennut. Korvikkeeksi, sijaan muuta jossa pyyhkii vähän luuta mitkä avut tallella -elo vahvast kallella. Hanurihan, mielisoitin osaaminen, tärkee voitin taidot tok ei mestarin -siltkin homman testarin. Riimejä näit yhä värkkään intoani tällä tärkkään ettei tyhjä kaappaisi -polult sivuun raappaisi. Tekeleet on, mitämilloin aamulla, ja usein illoin kone-shakil leikkiä -ärsytet, ja veikkiä. Jos sais pitää päässä tolkun loppuhun tään, elonkolkun nöyräst vastaanottaisi -harrasteissaan sottaisi. Pisteet mul ei olis hyvät yliharpoiks, menneet syvät omaiset yh arvossa -huikunpäällä tarvossa.
Pentti Pohjola 20050805 (20050805) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu