Monet on kokeneet aikansa haasteen sisäntäin syömmensä tulisen raasteen luopumal jyrkistä kannoista -hyötyen anteeksiannoista. Yhä jos jyrkästi jäkeltää uusiin kitkerä makuhan pesiytyy muusiin tuntuma rupeilee taluttaan -ihmistä kuivihin valuttaan. Kaikkial näkee sen hyötyjenhalun aivan tuon, yhdestäpisteestä alun linssiset valoa läpäisten -jurnailunsorttia häpäisten. Oppia täytyy, ja luopua erheest niinkuin ois siruna isosta perheest ylhäältä luvattuin avulla -montusta kukkulal kavulla. Etäämpää hoksailee ponnit ja vuoret ydinten ympäril, suojaavat kuoret tunteet ja järki mis yhtyvät -pöngiksi toisilleen ryhtyvät. Sumut voi hälvetä vuosienmyötä siinä kyl pakko on painella työtä unhomal aiemmat antinsa -kumoilla kasatut kantinsa. Puhtaalta pöydältä, piirusteenlaadut nykyisten näkymäin sektorilt saadut joista voi tulosta jalostaa -entisiin heijastain valostaa. Yhteisten asiain kontolta kantaa tsiikaten pokkana vastaista rantaa anti et eväänä ehointa -saldojen nostelu tehointa. Näkee, en hallitse riimitteen hevost itseä piristä, laiskuudenlevost missä on vuotensa tuninut -suomeksi sanoen, muninut. Kynäänpä yhäti sormineen tarttuu riimitteenreittejä esille varttuu pahint ois poikkia sanansa -tukkien vähäiset hanansa.
Pentti Pohjola 20050802 (20050802) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu