Kesä väh kallella loppua kohti toki vain tumpelo tuollaista pohti riitosti lämmintä edessä -asteita paljosti vedessä. Rannat on jäänehet tarkkailuu vaille harvasti hivuttuu, loiskeittenmaille etäämpäätuijote riittänyt -ylintä jakajaa kiittänyt. Vesi on kauneinta, ylempää mäelt tuossa ei estettä, tarkastinäelt mitä nyt simmut ne harittaa -ukolle onnea tarittaa. Hopeanvälkky se kimmeltää tuolta päiväs kun valutaan, jälkeistä puolta sydän siin pakosti sykähtää -istumaihailuun kykähtää. Parempaa tauluu ei ikinä tarvi näkymänsomuutta, ikuna harvi kasvettu kiinni täh ihanaan -suitsutet oudolkin helkäst jaan. Kesästä löytää ne aidoimmat tuoksut tähtäilyn ilona, pilvienjuoksut viljaisat vainiot, metsämaat -ropasti rajoitta käyttää saat. Etelään kesällä täältä ei mennä palmujen siimekseen, ilosti lennä kotimaan kivaus hukkuisi -onnensa ohitse nukkuisi. Kunhan tuot särvintä riitosti pöydäs henkisest harrasteest helmiä löydäs tyynnähän vanhetaan vuosissa -olemat joukkojen suosissa. Lähelleen monikin huonosti näkee kauemmas tiirailee, outoa mäkee sieltäk muk palkkiot löytäisi -ankeempaan ehdoitta töytäisi. Kerjäläispojat, ja rikkahat pamput viereltä löytyvät, tehoisat lamput sieluu vaan soreille avaamaan -etujenpoluille ravaamaan.
Pentti Pohjola 20050728 (20050728) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu