Kysyt, miksi riimei ladot moisil turhil avaat padot vastaan, ei oo muutakaan -lakaise tuo luutakaan. Pienin eväin huomeen pyrin aika-ajoin kaikkee tyrin selittäin ei aukene -linkut ovilt laukene. Jotain puuttuu, ettei suju vieraaksjäänyt onnentuju itsemielest todella -haittaisesta podella. Yleiseti, ei täs hätää ilonpuute se vaan lätää pysyy näinkin hengissä -lyijyntuntuu kengissä. Et kait sinä tyhmä ole onnistumaa, varpailpole hiljassas noit nouhuat -riimejäsi rouhuat. Toki tuossa vinha perä julkisuudest, ettei herä sivummalla siisteilee -kosteitansa niisteilee. Runsas puhe, nostaa laineit yrittäätkö hakee maineit oudoksumaan asettaa -erilinjoil tasettaa. Hiljaisuus nyt paras sortti siihen lokoon, olonkortti ämyrit ne työnnöittä -luvanperäst hyönnöittä. Monta harmii voitettava ruttupelil soitettava värssyjäkin väännellä -kivii ympär käännellä. Nyt jo vuodet intoo tappaa näinkin haluu yhä lappaa josta päivin evästä -sorkat suosta revästä.
Pentti Pohjola 20050712 (20050712) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu