Turhaan sätin omii toimii yht ja toista kasoist poimii vielä näkee lukea -särmäriimei pukea. Niukil keinoin, kuten ennen aidanraoist, lähes mennen jaksamalla yrittää -huomes snadist tyrittää. Omalähii, lahmaellen itui talteen kahmaellen sit on äijän ehostus -nilkutusten tehostus. Kupoolista pitää löytää risukkoihin vaikka töytää hakemat ei onnistu -lankunkohdalt ponnistu. Ällää samal, toistentoimet miten puissa laittuu loimet ettei erhe kampita -ankkuristi rampita. Yhteisellä ollaan tiellä kukin juuri jetsul miellä palkintojaan vonkaamas -aikaansaantei honkaamas. Riimejä jos ärseil maustaa toimella ehk, arjentaustaa siitä pitää vastata -laiva tuolleen lastata. Joku ottaa herneen nenään kunniaa, et viedään tenään minushan ei roukkuja -henkisestkään loukkuja. Niinhän sitä moni tuumaa ukko väärin linssins-tsuumaa vähyydessään vääntyilee -höpsöisyydes ääntyilee. Metkaa elää, paljon vuosii olematta toki kuosii Ehkpä herkkii loukaten -tavuttelus koukaten.
Pentti Pohjola 20050629 (20050629) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu