Ilo elää keskel luontoo vehreys et vihertää siin on suven parast juontoo -tarve hiljaa kihertää. Etuoikuus nähdä meri aivan omalt tontilta rikkauksii nätist keri -jalkeilta, tai kontilta. Vedenkimmel iltapäivin onniseksi ohjailee minimaalein ärseennäivin -loskoottimme pohjailee. Yllä kaartuu sinitaivas henkisyys tuost heräilee mitkä onkaan pikkuvaivas -selostet jo keräilee. Täydelkauhal suvisointuu rähjäiselkin räimästy ekstraisuudest hitaast tointuu -sielunsyviin läimästy. Kiitoksia ylätalol ihan joka hetkestä oispa voimaa uudel alol -vatupassais retkensä. Eristees väh täällä pakost hevonkengän mutkassa johtumatta jostain sakost -pohjemmastkaan kutkasta. Nättiyttä somaa riittää tuota jaksaa vahdata ketjunlenkkei toisiins liittää -ahaitansa mahdata. Riimejä ehk pököst väännän minuutteja uhraten valommiksi tuntoi säännän -haluumissain nuhraten. Uneluutta kaukaa kiertäin poikamaista papassa ettei olis elo hiertäin -juntturaista lapassa.
Pentti Pohjola 20050629 (20050629) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu