Ensin työtä piti painaa hirmumäärät niskas lainaa usko alkoi loppua selkeilvesil hoppua. Nuorenahan tuot juur koki pohjalaahuus kynti loki mieleen teki haavoja -jyrkenteli kaavoja. Rahanpuute aina niskas verottaja lappui viskas monet solmut naruissa -toivepuoli karuissa. Selvittiinhän aikan tosin jälkimaku jäi silt osin unohtamat harmia -leipä pöytään varmia. Velka, nimen kauhistuttaa aatteluis jo pauhistuttaa ettei moista ikinä -kuunapäivän likinä. Pitäneet on nämä säännöt sujuiksi kun tuli väännöt omil hilkuil pärjätään -tulevia värjätään. Harmeitta jos ihmisikä onnellistaa joka mikä toiset aineet sopassa -näppösille kopassa. Olosuhteet nyt siis toiset hihityttäis vanhat moiset silloin nauru katosi -ilonvirneet patosi. Läheiset kun ovat kunnos rauhaisuutta riittää tunnos meri päilyy hopeaa -vuottenkulku nopeaa. Tulollaan on Jussinpäivä kesän keskisyydest häivä vaaka syksyyn kallistuu pöytääntuodaan eväs muu.
Pentti Pohjola 20050620 (20050620) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu