Selkää kun taidolla hoidettiin mulla ikävyys alkavi rapista tuntuu kuin, verhoista levälleen tulla -melkein, et painaisi napista. Konstit ne auttavat kipujenkouris ukkoa entisen oloista päästessä roukuista, harmienhourist -jelpanneet ystävät poloista. Luulemainkynsissä, valkeekin mustaks äkkiä päivä se pimenee turhaisenoloiseks huolienrustaks -hölmöily tekstissä nimenee. Evästä enemmän oikeelta puolelt tuolla se selkeemmin suttaantuu väistyissä viuhavalt kipeännuolelt -niinkuin tuol kolfissa puttaantuu. Tyhjän tää päiväistä, hölötteenlaatu makuulta näitä kun viskailen autmaatist evääksi lapsenasaatu -pelkästä ilmasta kiskailen. Huolet on toisaalla, vuorien mallis lapiohommiin ei ruveta olkohot keinot nuo hyllyillä tallis -muutenkaan, tahtoen huveta. Nyt tästä huljuukin sellainen soppa mistä väh mausteita löytäisi ihanhan tyhjästä tänäisest koppa -erlailla eväänsä pöytäisi. Aatosta sietäisi vaivata vähän tunnetta, tiiraillen tarkkailla juur ettei kompastuis kynnykseen tähän -hautomahengessä parkkailla. Ukkona saa kyllä toimia toisin vinohon väitteitä asettaa pientähän piriskaa laineille soisin -kelpaisi keveesti lasettaa. Järkeilypuoli on luukuilta lukos eikä sit tällaisis avata huisinpa hitsiä, pylpyrät tukos -komennonmukaan ei ravata.
Pentti Pohjola 20050616 (20050616) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu