Henkisest kun orpo olen itseäni varpail polen kuvitteitten muodossa -nurjantyylin suodossa. Omat näen haittaatuovin väärinpäisest laineis luovin enkä jaksa toimia -mansikoita poimia. Jos on homma, sulle, sulle tipanvertaa ettei mulle alakanttiin asettuu -kynnysmatoks lasettuu. Usko loppuu ennenaikoi väännä siin nyt jotain taikoi että kurssi korjautuis -näkövinkkel sorjautuis. Pohtimistä näistä riittää lenkkejä kun toisiins liittää stoppisuunnat älläten -kohdakkaisis mälläten. Ilo sieluu säkenöittäis onnenversoo väkevöittäis riittäispä tuot tahtoa -homma loppuun kahtoa. Nuijituks jos kokee mielens ansaituksi silloin pielens kankikaan ei auttaisi -epäselvää lauttaisi. Vanhat merkit, nehän näkyy saamat jetipaikal täkyy mönkä ottaa otteeseen -ujututtain sotteeseen. Kuvitelmat pyörii päässä elinpiiri syystä jäässä näistä vaikee lähteä -havailemaan tähteä. Ensin pitäis löytää kunto mielimäkseen, saada tunto ystäviä piirissä -hommat napist jiirissä.
Pentti Pohjola 20050506 (20050506) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu