20050505 Unen karistessa

Nukkunut ois jonkun tovin
sitten vasta, aukiovin
pirteempänä puuhissa
-ikäukon huuhissa.
Tänään meni tähän rakoon
eikä päässyt heryyt pakoon
kynän kouraan koppasin
-ympärpyöröi toppasin.

Missään ei näy, jäätä, lunta
pimeenhärmä koht se unta
vihree rinteit somistaa
-ympäristöö komistaa.
Pian lehti ehtii puuhun
täyteläisyys, silmuun muuhun
merenpäily viihdyttää
-kuvitusta kiihdyttää.

Yksin pitää moista tiirail
rannoillekin orvost viirail
puonnut elon kelkasta
-huvit, lehdist, telkasta.
Askeltelu rajotettuu
kilsanmääräks ajotettuu
niveliä säästäen
-pahint puhtii päästäen.

Suventulo, niinkuin taulu
lisänänsä lintuinlaulu
tuulen vieno henkäys
-etäämmäl tuos tenkäys.
Riimit nämä, yhtäsorttii
ei oo laajenteluun korttii
arkisest vaan asettaa
-totutuissaan lasettaa.

Huvitteluu, hengenköyhän
olonotteen olles löyhän
näissä jaksaa puuhata
-loppusointui nuuhata.
Kyllästyissä ruttuu räplää
jäykinsormin, hidust käplää
enkä aio luopua
-tarvii jostain juopua.

Pentti Pohjola 20050505 (20050505) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu