Kevät tuo reumaisii kipuja muas ei ole hommat ain myötäises suas ukkona pakkokin älläillä -juttuset kohtiinsa tälläillä. Nuoret on vetreitä, hengeltä, keholt laamittu sivuhun, estuudet teholt paremmuus tuollailla punnita -ihmistä silloin ei nunnita. Äijänä kertyilee niskahan taakkaa omuus jo lähimpän asioi raakkaa saati sit heitä, ketk ärsyyntyy -lantinkaan vertaa et heille myy. Turhaakin töllätä itseä pystyyn mallailla älyä hataraan nystyyn puhaltaat kynttilän sammuksiin -nykäseet ovensa rivast kiin. Mallaa siin itseä, toisia vasten ellei oo isänä perheen ja lasten hävettää yksinään kulkea -silmänsä erehteilt sulkea. Parasta antoa, että saa elää tuosta jo taivolle kiitosta helää niukkus vaik yhäti laajentuu -voinnin sen puute, ja moni muu. Aateltais suopeast omasta osast löytyyhän hilkkuja hetkittäin posast käppyröi, pieniä mietteitä -vahingonrippeisii tietteitä. Unhuu myös orpous, auringonlämmöst pohjimmalt etuisuus juurikin tämmöst älläilyn käyttöö kun harjottaa -omuutta paljaana tarjottaa. Vinkeät vipeltää, toimeinsa kimpus äreäks tässä, kun omat ne himpus mulla ei kätten ees taitoja -liikaa noit ympäril aitoja. Rinnassa rutistaa, ettei oo voimii pelkkiä turhuuden tuomien soimii kun on jo, korppuna kasassa -linjaisuus hönttyydest hasassa.
Pentti Pohjola 20050429 (20050429) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu