Lunta lappas mustaan maahan toki sitä tulla saahan Huhtikuuta kuljetaan -jokasortil nuljetaan. Oli välil plussii reilust etukevät, melkein heilust nyt se veti takaisin -ylhäält-ohjal lakaisin. Meri läikkyy päivänpaistees illansuus ehk liikamaistees väreisesti vilajaa -seuraamiseen hilajaa. Taas voi nauttii syksyynsaakka puolittuu kait harmintaakka tauluna siin silmissä -kuni parhaas filmissä. Ylistellään kotikylää tääl ei tunne jäbä hylää luonto käy koht kukkimaan -apatioi hukkimaan. Syvänvihree nousee maasta kasvunhodult, ovet haasta rehoo kaikki sorjana -mielikseenhän orjana. Kesäl kelpaa, olla, mennä ikäinen ei pitkäl lennä Virojoel mopottaa -reumasormist hopottaa. Ei oo koskaan sovust päällä useastkin viluu näällä helteisimmil makailee -konstittoman takailee. Riimei jaksaa vääntää aina elämälle, silleen laina haitariikin rämpyttää -toimenmerkki, ei se tää. Ikävuosis vatupassist kauentuen liiast sassist näin on pakko toimia -enempään ei voimia.
Pentti Pohjola 20050421 (20050421) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu