20050419 Heittäinköhän

Tyhjänpäällä ukko jässään
omavähän toki kässään
ettei lamppu säteile
-oikein missään päteile.
Luulemaakin runsaast joukos
kun ain hipsii omas loukos
sektorit ne supussa
-haaveet alkunupussa.

Yrittääkin rauhas olla
lilluilis et tyynes jolla
mäiskeisistä tuskastuis
-pahemmasti jäykänpuis.
Elämäs myös, sanois kituu
vuolematta olost hituu
kutkuttaa ehk toisia
-höpsöö lahmii moisia.

Riimeihin näit tuntoi sullon
sattumoisin, kutakullon
pitkästi en äärellä
-toisitoimin häärellä.
Päivät ovat näinkin jonos
hitaut kyl, askelmonos
vatsanrumpuu hinates
-navetvintil vinates.

Hengentulj ei roihahtele
äijä mihkään koihahtele
erakoituu suurilta
-tsiikaamatta muurilta.
Omas sarjas painimalla
tutuks tullut vinonkalla
laadunsijaan määriä
-kannattaisk nois hääriä.

Jotenkin vaan totust ujuu
siilaamalla, menonmujuu
läikähteitään lämmittää
-etujoukost perään jää.
Nöyryyttäkin opeteltu
minäitsee lopeteltu
kauempaa vois arvella
-onk tuol synti harvella.

Pentti Pohjola 20050419 (20050419) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu