Tyhjänpäällä ukko jässään omavähän toki kässään ettei lamppu säteile -oikein missään päteile. Luulemaakin runsaast joukos kun ain hipsii omas loukos sektorit ne supussa -haaveet alkunupussa. Yrittääkin rauhas olla lilluilis et tyynes jolla mäiskeisistä tuskastuis -pahemmasti jäykänpuis. Elämäs myös, sanois kituu vuolematta olost hituu kutkuttaa ehk toisia -höpsöö lahmii moisia. Riimeihin näit tuntoi sullon sattumoisin, kutakullon pitkästi en äärellä -toisitoimin häärellä. Päivät ovat näinkin jonos hitaut kyl, askelmonos vatsanrumpuu hinates -navetvintil vinates. Hengentulj ei roihahtele äijä mihkään koihahtele erakoituu suurilta -tsiikaamatta muurilta. Omas sarjas painimalla tutuks tullut vinonkalla laadunsijaan määriä -kannattaisk nois hääriä. Jotenkin vaan totust ujuu siilaamalla, menonmujuu läikähteitään lämmittää -etujoukost perään jää. Nöyryyttäkin opeteltu minäitsee lopeteltu kauempaa vois arvella -onk tuol synti harvella.
Pentti Pohjola 20050419 (20050419) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu