Muisti vähii iänmyötä täytyy tehdä aatostyötä jotain et jäis tähteeksi -huomisien lähteeksi. Nurkumatta omaa osaa lutuskaista tiedonposaa entisellään vanhenee -hitsii tuots mi anhenee. Rakennuttu kykyinmukaan paremmaks ei takois kukaan sillä miellä seilataan -uurteit naamalt peilataan. Kaverit vaik kaikonneina ihan muual paikonneina aamuun uuteen herätään -tahdontylsää terätään. Itsemoitteen antaa näivii onhan jonos uusii päivii vaikka vähän sureksis -homeisuuttaan nureksis. Tehty kuta, eväinmäärät se ei aina, paljonhäärät elämässä antineen -kuormiensa kantineen. Lällytty ei yli laitoin haavimatta ohi taitoin epätasoi kynnökset -jonku sanois, nynnökset. Hommelei silt hoideskeltu -rinnankraapei voideskeltu matkanteon mielellä -sokeristkin kielellä. Ettei armaint jäänyt pyytöön ujuttu ei murheenhyytöön tieshän sen jo alussa -palkinto ei halussa. Suventuloo vartuskellaan kameraamme tartuskellaan näpsähyttäin kuvia -harmitonta huvia.
Pentti Pohjola 20050410 (20050410) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu