Monetkin mielivät pinnalle nousta hampaansa irvessä kiristää jousta laukaisunhetkeä varttuen -onnistuu, maineessa karttuen. Siinä voi hajota tyystisti laadut unohtuu hyllylle vaivallasaadut pakko jos alkaa se ajailla -liimatuiks-saatuja hajailla. Paremmis piireiskin tuollaista löytää erisiin haluihin ihmiset töytää aiemmin kiinnolla kerättyyn -vaikeella vaivalla terättyyn. Nykyisis puhaltaa hyytävät haasteet elämän erheet ja maailman saasteet ole tuos lotjansa kippari -anteeksiantohon vippari. Kauneus katoaa, paraskin poistuu läheinen lujuuskin äkisti soistuu hetteillä siellä vaik mylväilis -tyhjyyteen sanoja kylväilis. Onni on oikukas, mutkailee matkaa siinä sit kysytään sisua jatkaa vastuita viskaten olalle -asioi kangoten tolalle. Haalenneet hoiveet jos hallussa enää oleva aikakin tuottavi tenää mihin se langanpää katosi -sujuvan miettelyn patosi. Ulkona tuulee, ja vettäkin sataa kaikkisii haittoja olema lataa alhaastkin montusta pinnalle -lohtua levittäin rinnalle. Jokaisel suotu on ilot ja surut korkeat kunnahat, riemujen murut hellien pitäisi hoidella -tulleita naarmuja voidella. Rohkeest vaan rynnätä uusille uril liputtaa todesti kaikelle kuril yhtäkään myytäväks anneta -nollaisten narutteil vanneta.
Pentti Pohjola 20050407 (20050407) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu