20050403 Kevätkupruilua

Vanhenevan suurin toive
riittäis pitkään itsehoive
jalka notkeest vippaisi
-henkisyyksis tippaisi,
Eikä uupuis sängynpohjal
monisäikeest pysyis ohjal
aivotoimi terässä
-reserviikin kerässä.

Toimeentulo niskanraaveit
hallinnoisi kaikkii kaaveit
läheistensä piirissä
-pysyin saumat jiirissä.
Oma panos sekaanheittää
kyseist soppaa mielin keittää
älyn pysyis oivana
-iltaanlaskun loivana.

Luulotaudin tallaamatta
hömpsäilyihin kallaamatta
maisemia maistella
-kelpoinpuolest taistella.
Näin ei toki kaikil kulje
saantomappii hyräin sulje
alamaankin ahtaajii
-sointuviens jahtaajii.

Kaunis päivä huhtikuinen
tarkistaissa miel ei puinen
levontarpeen muistaen
-homma eteen luistaen.
Maailmoi ei halaeltu
lähtötiloin palaeltu
yhtenevil anneilla
-säilöhyllyil kanneilla.

Puhumalla omist voimist
samal kiinto toistentoimist
laajemmuuksiin luottaen
-itse rippui tuottaen.
Hyvää ollut ylhäält anti
vajavaisel ehdankanti
tattiksia tuloista
-määritteis myös suloista.

Pentti Pohjola 20050403 (20050403) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu