Vanhenevan suurin toive riittäis pitkään itsehoive jalka notkeest vippaisi -henkisyyksis tippaisi, Eikä uupuis sängynpohjal monisäikeest pysyis ohjal aivotoimi terässä -reserviikin kerässä. Toimeentulo niskanraaveit hallinnoisi kaikkii kaaveit läheistensä piirissä -pysyin saumat jiirissä. Oma panos sekaanheittää kyseist soppaa mielin keittää älyn pysyis oivana -iltaanlaskun loivana. Luulotaudin tallaamatta hömpsäilyihin kallaamatta maisemia maistella -kelpoinpuolest taistella. Näin ei toki kaikil kulje saantomappii hyräin sulje alamaankin ahtaajii -sointuviens jahtaajii. Kaunis päivä huhtikuinen tarkistaissa miel ei puinen levontarpeen muistaen -homma eteen luistaen. Maailmoi ei halaeltu lähtötiloin palaeltu yhtenevil anneilla -säilöhyllyil kanneilla. Puhumalla omist voimist samal kiinto toistentoimist laajemmuuksiin luottaen -itse rippui tuottaen. Hyvää ollut ylhäält anti vajavaisel ehdankanti tattiksia tuloista -määritteis myös suloista.
Pentti Pohjola 20050403 (20050403) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu