Iänloppuu sit ei tiedä kirjainääreen kun ei viedä urkkomtyylil meneillään -elon aaval veneillään. Toisil sattuu hyvät kortit rikkauksiin auki portit niukkatuurit narisee -suomut silmilt karisee. Ei tuu edes kulta syliin jouduttu on aivan hyliin kuvite siin rusintuu -niuraiseksi vääntyy suu. Luonto tarjoo kyllä omii maisemia nätinsomii sieltä helppo ammentaa -vihertää kun sorjast maa. Merenpäily, kotipihalt eristelee paikanvihalt hopeenvälke rikastaa -tät ei korvenkeski jaa. Silti ollaan hamuumassa vähemmyyksist pamuumassa toisil ansi kovempi -itsel lompsa lovempi. Jaksettaisiin tyytyy näihin helteisiin ja pakkassäihin kukin tulee vuorollaan -ihan passel suorollaan. Korvainvälist laatu johtuu rusinaks jos sielu rohtuu ei kyl henkee nuijita -älys ollen puijita. Naristessa, kaikkoot luota sure sitten yksin tuota remakoihin rynnistäät -keinol arkeens ynnistäät. Vanhal äijäl kässäämistä ryppysiens prässäämistä että kulku keventyy -sektorviuhka leventyy.
Pentti Pohjola 20050402 (20050402) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu