Möhleitten aika ei koskaan oo ohi vaikkei ne jatkuvast sinkoile kohi nurkalla varmasti varttuvat -arvaamat kraiveliin tarttuvat. Senhän on kokenut jokainen meistä taittanut tuhannest sanaisenpeistä rokote huonosti toiminut -epvarmal pelkästi roiminut. Vaikka kuin räppäisi silmiään auki huonossapaikassa loukkusen lauki takana naurua enentää -nalliks kun kalliol orpo jää. Parhaasti kaikki ei puoliaan pidä aina sit ehdointa kupoolis idä useesti nurisii menoja -tupluuttain hölmyytten tenoja. Koulutteil muka sen edestään raivais pelkkiä kultia vaskooliins haivais liivei et vetäisi vinohon -harkottain keltaista pinohon. Tuohi ei yksistään selkrankaa vahvi liiastiollen myös haittainen pahvi näkimein alkaissa kiilua -pöpilänpuolisest hiilua. Naurulla eheytyis monetkin haavat osuis vaan kohdalle sellaiset kaavat äkkäyslamppuunsa valoa -pitämään pystyssä taloa. Useet siis houkutteet väärihinväännöil piruiset irvailut laadituil säännöil vihreetä aidan et takana -olentans pidä siin vakana. Liiasta totisest harmia riittää ankeen kun lakeista päivittäin niittää huumorii ei saisi hukata -kelloaan taidommin rukata. Iloisel ilmeellä herjoja heittää niuraisen äkyyden taidolla peittää ottaen ystävät huomioon -päätymät ikuna tuomioon.
Pentti Pohjola 20050330 (20050330) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu