Tiedänhän, taitaja ole en laisin matalii numeroi koulus viel saisin niinhän jo lapsuus mul osotti -kaverit ohitse posotti. Äijältä puutui se tärkehin avu käsitteenhalulta unehtui havu johon ois suksensa pyyhkinyt -eikä tuot hölmyyttään nyyhkinyt. Vuosluvut tuottivat ylistä vaivaa kirjoi ei viitsinyt repusta kaivaa siltänään kipaisi aholle -olentans, urheilun taholle. Uimista kesäisin, päiväisest päästään talvella myöskään ei vaivoja säästään yrjönän hyppyriin loikkimaan -tuvassa oloo sit poikkimaan. Opehan mainitsi, kehitys myöhäs eitietoo kysyttäis yhelmäst kyöhäs laiskotus varmasti vaikutti -penkkiä tympeenä laikutti. Matka jo ylitse, voimienmäärän alensi teoissa innoimman häärän turhankin heikkona marhaili -kuvitekiemuroi tarhaili. Sittemmin käsitteis tapahtui muutos unehtui hetkittäin, älläilynpuutos riemulla toimia tuhersi -maatalon eduksi nuhersi. Yksinään ei ollut lyijyä repus osaista haalantaa, toisessa hepus käsitti, mihin pit tarttua -nykien kulloista karttua. Eläkeikäisnä vapaana töistä harraste livahtaa suojaksi vöistä tuolla voi rajoitta rynnellä -mielisii sarkoja kynnellä. Ilo on elää, ja jalkojenpäällä uusia yritteit yhäti näällä annettais roimast viel vuosia -humputteit passaisi suosia.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu