Onkohan kamuja, itsee ei moiti hyvyydenpolulta senttiikään loiti aina et helppoa piipussa -ihanteen edeltein riipussa. Syntinen vanha näit miettiä tohtii juurikin nurjimpain lässeittenkohtii elinkö tuskaisten takana -uskontomielessä, pakana. Varmaankin toivoa rinnasta löytyi elämänpolul kun huomisiin töytyi iloiten uudesta päivästä -ylhyyden riskaavast häivästä. Tukea tulee, vaik uskois ei moista lähtemät etäämmäl syntymäkoista näissä kun vuotensa viettänyt -hempeenkin häiveisii tiettänyt. Perheinen yhteys meillä ol reilas useitten silmien kautta sit peilas onnea riitteli aikansa -nöyrensi eittämät taikansa. Jutteluntarvetta yhäkin mielis aikaisest tasasta helppout kielis sakki vaan lähtenyt lätkimään -rihmoja tavallaan pätkimään. Kukaan ei kahlinnut ennenkään ketään moitteissa alkaili simpukaks vetään piikki jäi pintahan toviksi -haitat ei ehtineet koviksi. Aurinko paistoi, ja välillä tuuli jollakin hetkittäin pyöreenä huuli elämä kok-ajan opetti -rutinan sopuiseen lopetti. Ukkona olo, väh haaleeta kaljaa totunnantyylillä mieleisii taljaa riimistä roitua enyttää -sillailla vieterii venyttää. Näinpä tuo kiitoskin oloa ohjaa loskootti hetkin vaik karajais pohjaa ihmeitä uusia etsitään -haavojen aihioi metsitään.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu