20050314-Maistumia

Onkohan kamuja, itsee ei moiti
hyvyydenpolulta senttiikään loiti
aina et helppoa piipussa
-ihanteen edeltein riipussa.
Syntinen vanha näit miettiä tohtii
juurikin nurjimpain lässeittenkohtii
elinkö tuskaisten takana
-uskontomielessä, pakana.

Varmaankin toivoa rinnasta löytyi
elämänpolul kun huomisiin töytyi
iloiten uudesta päivästä
-ylhyyden riskaavast häivästä.
Tukea tulee, vaik uskois ei moista
lähtemät etäämmäl syntymäkoista
näissä kun vuotensa viettänyt
-hempeenkin häiveisii tiettänyt.

Perheinen yhteys meillä ol reilas
useitten silmien kautta sit peilas
onnea riitteli aikansa
-nöyrensi eittämät taikansa.
Jutteluntarvetta yhäkin mielis
aikaisest tasasta helppout kielis
sakki vaan lähtenyt lätkimään
-rihmoja tavallaan pätkimään.

Kukaan ei kahlinnut ennenkään ketään
moitteissa alkaili simpukaks vetään
piikki jäi pintahan toviksi
-haitat ei ehtineet koviksi.
Aurinko paistoi, ja välillä tuuli
jollakin hetkittäin pyöreenä huuli
elämä kok-ajan opetti
-rutinan sopuiseen lopetti.

Ukkona olo, väh haaleeta kaljaa
totunnantyylillä mieleisii taljaa
riimistä roitua enyttää
-sillailla vieterii venyttää.
Näinpä tuo kiitoskin oloa ohjaa
loskootti hetkin vaik karajais pohjaa
ihmeitä uusia etsitään
-haavojen aihioi metsitään.

Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu