Asiaa ei mulla koskaan tyhjääkään ei haluis joskaan vaistol antaa viertyä -rullallensa kiertyä. Sunnuntaissa solputellaan jotain kipent hengenhellaan lämmittymän lohtua -ettei kerry rohtua. Vanhal tässä monet vaivat hermostumaan ajoin saivat kutinoista kipeisiin -toiveikkuuksist lipeisiin. Edelt täytyy moisest tietää niprimiikin hetkin sietää paniikki ois pahasta -reutui selkänahasta. Mietinnöit siis riimin laitan avaan tuolla ovet aitan laatupuhaasteist piittaamat -järkisyyksil niittaamat. Tää on minuu alust loppuun kertyköön vaik silppuu roppuun maine aikoi hukkunut -onnens ohi nukkunut. Suojaks riittää harrasteita tunnepuolten varrasteita sanoin sekä sävelin -halmehilla kävelin. Tyhjä pahin kaverina estehenä haverina sit on syytä pelätä -luukut kaikki telätä. Rehtiys on kaiken avain sitä muistain mennä ravain huomisis on toivoa -välttämällä voivoa. Ystäväthän takaa laadun tulopuolelt haltuunsaadun majakoina menoille -abloy lukkon tenoille.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu