Pyhäpäivä, talvisoree ykköslaatuist juuri soree ei oo tuulta nimeksi -hatikatkaan pimeksi. Kaminahan laitoin tulta totutusti käy se multa lämmönkanssa kaverit -vilutteest ei haverit. Suurempaa ei, sananvoimaa itsetunto usein soimaa niukkuus yhä nurkittaa -pälyileväst kurkittaa. Miksi rustaan yhä riimei eikä ole koskaan viimei pelkäst harmaat narua -joku sanois, - karua. Niskassa on vuottenmäärät ala-arvoisetkin häärät vastuita kun väistetty -homekorvuus päistetty. Harrastettu, innoin toki virtaileehan riimijoki erehteitten olettein -takapero polettein. Onni näinkin kurkistelee pätkin vaikka surkistelee yleislinja toimiva -rippusetkin poimiva. Matalalta evääns löytää sielläkin jo haittointöytää läheiset ain turvana -lohdukkeisen kurvana. Tätähän se ukon anti ruumentenkin kotiinkanti määrä kasas kohoaa -uutta innoin sohoaa. Fobioitten tiedosteissa eteenpäisiin yhä heissa kultahiput kateissa -arjen mennään sateissa.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu