Haittoja on elontiellä keljunlaisii todel piellä enemmän ja vähemmän -tutkinassa lähemmän. Suuri kipu maahan tallais nipreily jo polult kallais mul täs kutku kimpussa -ilonväreet himpussa. Vanha kelju, nuorest saakka ärsytysten lempitaakka iho siten sähköttää moni hyvä, oheenjää. Ansainnut oon toki haitat pintapuolten, kasaanlaitat lotkottelu omista -työstäluisto sominta. Loppusointui, näitä lätkin sydämeeni arvot kätkin enkä hevin paljasta -ruunaa aisoin valjasta. Pistoraiteel täällä marhaan totuttujain, niitä tarhaan kiukustakin puhisen -omas nurkas suhisen. MM kisoi seuraillessa pc vehkeel teuraillessa hanuriikin venyttää -rutiineita enyttää. Ystävät on aika vähis ikinä ei täysinlähis kammoksuis jo aatosta -vieraan himaan saatosta. Orpopojan leima otsas luimuilijan sivuun hotsas remurinnat ryntäilee -muhumullas kyntäilee. Näinkin löytyy lievikkeitä onnenäärilt rievikkeitä jaloillansa pysyen -ummis, neuvoo kysyen.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu