20050214

Riiminteko yhä maittaa
muisti toki pikust haittaa
silti suljuis rypöilen
-yksinäin vaik ypöilen.
Henkisissä juuri jurraan
vähiäni kasaan surraan
enempii ei pyydössä
-sen on verran hyydössä.

Päiväst toiseen tunnustellen
keveitänsä punnustellen
äijä täällä äheltää
-sekajälkee toimest jää.
Pienkin piirto mieltä riskaa
eteenpäisiin jatkust viskaa
onnentunne nurkalla
-luoksetuloon kurkalla.

Soittokaan ei täysin topis
runsaamminkin toimii sopis
mut kun vuosii rutkasti
-ajoittaisest, lutkasti.
Tunnonpohjii enhän tongi
etevyyttä, mistä ongi
lapsenmielel lasetan
-haallot pieniin asetan.

Kutinaakin täs sai pitää
alkoi tropinvaihdost itää
entiseen taas takerrun
-lompsanhoikkaan nakerrun.
Ei voi leikkii kutkunkanssa
pirunmoinen tuossa tanssa
hiusrajoist varpaisiin
-ilon ovet siinhän kiin.

Oletteilla pakko ajaa
äijänä kun monis vajaa
pystys vielä pysytään
-tietämätönt, kysytään.
Sitten kun taas meri aukee
monet järsyt, leppeeks laukee
välkkeisenä vilajaa
-katsomisiin hilajaa.



Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu