Riiminteko yhä maittaa muisti toki pikust haittaa silti suljuis rypöilen -yksinäin vaik ypöilen. Henkisissä juuri jurraan vähiäni kasaan surraan enempii ei pyydössä -sen on verran hyydössä. Päiväst toiseen tunnustellen keveitänsä punnustellen äijä täällä äheltää -sekajälkee toimest jää. Pienkin piirto mieltä riskaa eteenpäisiin jatkust viskaa onnentunne nurkalla -luoksetuloon kurkalla. Soittokaan ei täysin topis runsaamminkin toimii sopis mut kun vuosii rutkasti -ajoittaisest, lutkasti. Tunnonpohjii enhän tongi etevyyttä, mistä ongi lapsenmielel lasetan -haallot pieniin asetan. Kutinaakin täs sai pitää alkoi tropinvaihdost itää entiseen taas takerrun -lompsanhoikkaan nakerrun. Ei voi leikkii kutkunkanssa pirunmoinen tuossa tanssa hiusrajoist varpaisiin -ilon ovet siinhän kiin. Oletteilla pakko ajaa äijänä kun monis vajaa pystys vielä pysytään -tietämätönt, kysytään. Sitten kun taas meri aukee monet järsyt, leppeeks laukee välkkeisenä vilajaa -katsomisiin hilajaa.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu