Minämielen puristukses hitusen kait kuristukses vääristä noist teoista -ympärpyöreist seoista. Nurjasti jos hommans kässää tipanverran taatust rässää kutku viel kun kimpussa -ilonmylvit himpussa. Toivois toista ääntä soimaan plussapuolle hontturoimaan jäänyt vähän vieraaksi -alle harmaan, hieraaksi. Itsesyytteit ilmoil viskoo kivirekee päivin kiskoo eikö mul oo tarjoja -hankaluuksil harjoja. Ummetlammet mietiskelty väärinpäin silt tietiskelty osoitteet et hukassa -mokantörröt kukassa. Yöllä kun on taju tiessään surkeile ei omas hiessään antaa soimon soljua -menenteissään holjua. Kuritust siis omaanselkään vastuupuolta ehkpä pelkään sydän alkais vonksua -kotelossaan lonksua. Jos viel löytäis rauhanrannan tekosistaan, anteeksannan ryminöitkin kestäisi -mikään sit ei estäisi. Luulen, huolet tästkin lisii räpylöidään keskel pisii tuul jos ei se tyvene -menoväylä syvene. Perustelui itselt vuottaa sekundaa kun yhä suottaa miten pöydän pyyhkisi -ettei ykskään nyyhkisi. Pentti Pohjola 20050321 (20050321) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu