Itsetunnolt arkoi ollaan helpost tulee vettä jollaan elonmerel seilates -kästyskantaa peilates. Toinen jos on komee varrelt alkaa tuntuu, its oon karrel nolottaa ja hävettää -piilontaakse mielin jää. Sithän juuri kade teettää kivirekee lähes veettää eikä löydä iloa -luullust puolta kiloa. Omavahvuus oisi sitä havittelee kaikki mitä jos ei tapaa hyllyltä -tehot puuttuu myllyltä. Leikinpäiten koittain olla ettei höyryis tyhjist polla ohjaksia tiukkaillen -purkauksii niukkaillen. Voihan meitä murheenlapsii arkisuus kun luteit rapsii onnee jossain naurattaa -heikompi kun risut saa. Jos on toimet topanneena sonnansorttii kopanneena riittää itkun aihetta -pykäläs ei vaihetta. Monet nauttii kun saa ilkkuu turhemp ettei löydä hilkkuu elontaidon saralla -ainaisesti varalla. Kyykytykset rassaa mieltä lähtemättä hitsiin sieltä solmut senkun tiukkenee -ponnisvoima niukkenee. Hätäily kyl kuvitteista älyl seurain huvitteista vääntäely lopettaa -ylhä sitten opettaa. Pentti Pohjola 20050321 (20050321) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu