20050209-Tynnyrinkolinaa

Itsetunnolt arkoi ollaan
helpost tulee vettä jollaan
elonmerel seilates
-kästyskantaa peilates.
Toinen jos on komee varrelt
alkaa tuntuu, its oon karrel
nolottaa ja hävettää
-piilontaakse mielin jää.

Sithän juuri kade teettää
kivirekee lähes veettää
eikä löydä iloa
-luullust puolta kiloa.
Omavahvuus oisi sitä
havittelee kaikki mitä
jos ei tapaa hyllyltä
-tehot puuttuu myllyltä.

Leikinpäiten koittain olla
ettei höyryis tyhjist polla
ohjaksia tiukkaillen
-purkauksii niukkaillen.
Voihan meitä murheenlapsii
arkisuus kun luteit rapsii
onnee jossain naurattaa
-heikompi kun risut saa.

Jos on toimet topanneena
sonnansorttii kopanneena
riittää itkun aihetta
-pykäläs ei vaihetta.
Monet nauttii kun saa ilkkuu
turhemp ettei löydä hilkkuu
elontaidon saralla
-ainaisesti varalla.

Kyykytykset rassaa mieltä
lähtemättä hitsiin sieltä
solmut senkun tiukkenee
-ponnisvoima niukkenee.
Hätäily kyl kuvitteista
älyl seurain huvitteista
vääntäely lopettaa
-ylhä sitten opettaa.


Pentti Pohjola 20050321 (20050321) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu

Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu