20050209-Meikämenoi

Mikä minä oikein olen
samoijälkii elos polen
ihmeempii ei huomattu
-viihtypuolt vaan puomattu.
Ettei tulis mielel rankkaa
harrasteita, niitä jankkaa
riimintekoo keventeeks
-näkemyksel leventeeks.

Ukko-iäs konstit vähii
puuttuu näes, hengenlähii
kamuksi mit mainisi
-tasapäisest painisi.
Näin väh jääty takapajul
enenteitä, ettei rajul
yhteiskunnal iloksi
-järkevyytten siloksi.

Omahyvä silti ensin
havitteis näis, vikaanlensin
laiskuus ehkpä verotti
-kultakannast erotti.
Inventaarin nyt ois paikka
kuluneena, kässöölaikka
meneste mil mitataan
-roukkukohdat kitataan.

Aattelee kyl, kohtuulaajast
ei vaan pursi irtoo vaajast
mihin matkal suorittu
-toisil kerma kuorittu.
Vähenteisyys aina uhka
hiillospesäs, haalee tuhka
onni etäält kiertänyt
-sielunsurjää hiertänyt.

Rakenteet ei täysin nollil
vaikka yleens mennään mollil
parannet tok hakien
-kuulos myöskin lakien.
Silti näis voi huvitella
ilmaiseksi kuvitella
eihän tuota estetty
-kasas syystä kestetty.

Pentti Pohjola 20050321 (20050321) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu

Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu