Mikä minä oikein olen samoijälkii elos polen ihmeempii ei huomattu -viihtypuolt vaan puomattu. Ettei tulis mielel rankkaa harrasteita, niitä jankkaa riimintekoo keventeeks -näkemyksel leventeeks. Ukko-iäs konstit vähii puuttuu näes, hengenlähii kamuksi mit mainisi -tasapäisest painisi. Näin väh jääty takapajul enenteitä, ettei rajul yhteiskunnal iloksi -järkevyytten siloksi. Omahyvä silti ensin havitteis näis, vikaanlensin laiskuus ehkpä verotti -kultakannast erotti. Inventaarin nyt ois paikka kuluneena, kässöölaikka meneste mil mitataan -roukkukohdat kitataan. Aattelee kyl, kohtuulaajast ei vaan pursi irtoo vaajast mihin matkal suorittu -toisil kerma kuorittu. Vähenteisyys aina uhka hiillospesäs, haalee tuhka onni etäält kiertänyt -sielunsurjää hiertänyt. Rakenteet ei täysin nollil vaikka yleens mennään mollil parannet tok hakien -kuulos myöskin lakien. Silti näis voi huvitella ilmaiseksi kuvitella eihän tuota estetty -kasas syystä kestetty. Pentti Pohjola 20050321 (20050321) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu