Kunkin tääl aikansa viirata pitää siinä juur pätkässä, ehtiyt itää muuten on kontturit kumossa -tyhjien haaveitten lumossa. Onnistusprosentti, mikäpä milloin funtsailla tuota saa, aamuin ja illoin enemmist kuvitteet heitellä -arkisil, piilohon peitellä. Jokaisel suotu ei leikkaavaa järkee muutenkaan, rynnimäin terävint kärkee vajailla vauhdeilla hypätään -siruset ilolla nypätään. Moni on lähtenyt, nöyränä tullut tajuumal, haasteensa puolesti hullut ummessa silmin ne laitettu -perillepääsemä taitettu. Sietäis siis ällätä vaarojenvarjot helinäperäiset, hopeantarjot nousta voi pilviä mustina -etäänny siinä sit lustina. Yksin on ahtainta karsinas olla turpoaa tyhjyyksist mölliksi polla ellei saa henkistä tukea -itseään juhlaiseks pukea. Helppoa sivusta ohjeita antaa erlaista, lyijyistä reppua kantaa maailman ahdinko täytteenä -vinkuranhaluista näytteenä. Tietysti tajutaan omamme osat ylempää annetut sydämenhosat noinkin viel mutkia matkassa -passelintasainen hatkassa. Varmaankin edessä, roukkuja, notkoi itsensäsuuntaisii, kipeitä motkoi jälleen taas upposin uralle -hommat kosk luisuivat kuralle. Näytettäis sisumme, yllätteenvahvast miten juur tartutaan ilojenkahvast sorjilla sanoilla maustaen -osuvil pälähteil taustaen. Pentti Pohjola 20050321 (20050321) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu