20050127-Venyterryä

Elämä kulkee, kuin tarjollaollen
hölmöä huolia kannella
istutaan rattailla rennosti pollen
-mansikoi mielii se annella.
Aina jos jurnuaa, häviän tässä
läksyt siin lossiksi lyötyinä
ykkösenjuttuna, oivalteenkässä
-säästissä, hidut vast syötyinä.

Näillä sit voimilla, ylemmil rinteil
kukkulainharjoille marhata
perspotkut jaellen tulleille pinteil
-omaakin etuista tarhata.
Rivakkaa lähtöä latoen putkeen
matkojenpäässä jo jolkuttaa
tuntemal sielussaan, höyhenenkutkeen
-ilonsa ovia kolkuttaa.

Muutoksentuulia, aatostenmerel
purjeita laittaen pingolle
johan ois ihme se, etteipä kerel
-hurraust lisäten lingolle.
Nurjien noukintaa tarvitsee välttää
täyden jos hakua havittaa
laiskotus puseronalaista jälttää
-kiintymys oikeisiin avittaa.

Vihreille nurmille jokainen mielii
soljuvain lähteitten äärille
edisteinnosta tällainen kielii
-vippua saadessa säärille.
Lyhyt on pätkä tät, toiminnanpuolta
järkisenjännettä venyttää
siitä ei tarttisi kannella huolta
-ylitse ääriinsä enyttää.

Useilhan suunnille viettävät rinteet
olemain oksilla tulokset
keinoja hakien, syrjäytyy pinteet
-tukahtuu estojen ulokset.
Hihkuttais huvista, että saa olla
raplaillen omissa vähissä
porotteen estoissa, harteilla polla
-siintäväinsorttisii nähissä.

Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu